Päivähoitopaikkojen valinnanvapaudesta

Olin perjantai-iltana Lastentarhaopettajienliiton järjestämässä vaalipaneelissa. Erityisen opettavainen tapahtuma itselleni, vaikka päivähoidon ongelmista onkin lukenut ja kuullut, oli hyvä kuulla asioita myös suoraan lastentarhaopettajilta. Aluksi puhuttiin päivähoidon maksuttomuudesta (maksaisi Helsingissä 25 miljoonaa euroa vuodessa), sen jälkeen nykyisistä laatuongelmista. Laatuongelmakeskustelun jälkeen tuntui vahvasti siltä, että jos kaupungilla olisi ylimääräiset 25 miljoonaa pistää päivähoitoon, sillä kannattaisi ehkä parantaa laatua eikä tehdä hoidosta maksutonta.

Koko paneelin ajan en voinut olla ajattelematta, että iso osa ongelmista johtuu kunnallisen päivähoidon lähes monopolimaisesta asemasta. Jos vanhemmilla olisi oikeasti päätösvalta siitä, mihin lapsensa laittavat hoitoon (eikä byrokratia määräisi heille paikkaa jostakin, missä sattuu olemaan tilaa), ja heidän osuutensa päivähoidon julkisesta tuesta siirtyisi heidän mukanaan siihen päivähoitopaikkaan, minkä he valitsisivat, olisi lähes väistämätöntä, että palvelun laatu paranisi kaikkialla. Samoin paranisi opettajien työn laatu, koska tekijöillä olisi valinnanvaraa työnantajissa. Palvelusetelit siis käyttöön päivähoidossa!

4 kommenttia artikkeliin "Päivähoitopaikkojen valinnanvapaudesta"

  1. Satu sanoo:

    Jani! Haluaisin vielä kuulla perustelusi sille, miksi päivähoitopalvelut mielestäsi väkisinkin paranisivat, jos käytössä olisi palvelusetelit ja vanhemmat voisivat itse vpaasti valita lapsensa hoitopaikat? Kannatan kovasti valinnanvapautta ja palveluseteleitä, mutta ymmärrykseni mukaan päivähoidon kustannuksista hyvin suuri osa menee palkkoihin. Näistä palkoista puolestaan suuri osa on hoitajien palkkoja, useimmat heistä vielä epäpäteviä (siis ilman lto-tutkintoa). Toki pakassa on mukana myös keittäjät ja siivoojat, mutta esim. hallintoa on jo karsittu ja yksi lastentarhan johtaja suhaa päivänsä edestakaisin johtamiensa eri päiväkotien väliä. En siis itse kovasti usko siihen, että tätä pakkaa sekoittamalla – samat palikat eri järjestykseen – syntyisi mistään uutta laatua. Mutta mitä mieltä sitä olet?

  2. Jani Moliis sanoo:

    Ihan perusteltu kysymys. Uskon, että vaikka päivähoitojärjestelmän rahan määrä pidettäisiin vakiona (mikä ei välttämättä ole perusteltua, lastentarhaopettajien palkat ovat oikeasti pahassa kuopassa), voitaisiin palveluseteleillä ja valinnanvapaudella parantaa laatua merkittävästi. Pääsyynä tälle olisi kilpailudynamiikan syntyminen: jos joku päiväkoti olisi todella surkea (ryhmäkoot liian isoja, työntekijät stressaantuneita, johto kelvotonta), sekä vanhemmat että työntekijät voisivat vaihtaa päivähoitopaikkaa parempaan. Samoin jos jossakin kaupunginosassa olisi paljon puutetta päivähoitopaikoista (kuten nykyisin esim. Munkkiniemessä), sinne syntyisi yksityisiä palveluntarjoajia varmasti nopeammin kuin kaupungin byrokratia ehtii sinne mitään rakentamaan.
    Sinänsä palvelusetelit luultavasti tekisivät päivähoidosta Helsingille nykyistä kalliimpaa, koska kustannuksista ei voitaisi tinkiä esim. ryhmäkokoja kasvattamalla (koska vanhemmat ja työntekijät eivät hyväksyisi sitä, ja vaihtaisivat muualle), mutta toisaalta se tekisi kustannuksista ennustettavammat (olisivat suoremmin linkissä lasten määrään, eivät kunnallisessa päivähoidossa olevien määrään) ja parantaisi laatua todella kustannustehokkaasti.

    Tuli vähän pitkä vastaus (taitaa olla about yhtä pitkä kuin alkuperäinen kirjoitus). Loppuun kuitenkin vielä karkea yksinkertaistus: vaikka palkat muodostaisivat 100% kustannuksista, niin kyllä laatu paranee huomattavasti, jos samalla palkkakustannuksella saadaan motivoituneempia ja pätevämpiä työntekijöitä. Palvelusetelit ovat tähän oiva työkalu.

  3. Cindy sanoo:

    Kai se on niin, että päiväkodin täytyy ottaa ne lapset, jotka alueelta sinne ovat tulossa, jos eivät muualle mahdu. En usko, että kukaan johtaja hamuaa itselleen ylipaikoille lapsia, koska näkyyhän se sitten koko porukan jaksamisessa ja hoidon laadussa. Saako noista ylipaikoilla olevista lapsista paljonkin extraa? Epäilen.. Toisekseen, henkilökunta voi olla työpaikastaan mitä mieltä tahansa, mutta vanhempien tietoon tämä ei välttämättä tule. Ja mihin vertaat, jos ei ole muusta kokemusta? Kuinka moni viitsii vaihtaa lapsensa ryhmää, jos lapsella on jo tutut kaverit ja hoitopaikka on lähellä kotia? Kuinka paljon vanhemmat käyttävät aikaa päiväkodin valintaan ylipäätänsäkin? Itse olen tyytyväinen, jos saan joka paikassa lapselle sen saman standardihoidon ja päiväjärjestyksen. Hyvällä johtamisella ja oikealla työmäärällä henkilökuntakin varmasti viihtyy. Kai henkilökunta voi nytkin vapaasti vaihtaa työpaikkaa, jos oma työpaikka ei miellytä? Ei taloissa on eri tavat ja tyylit.

  4. Jani Moliis sanoo:

    Monta hyvää kommenttia ja kysymystä, yritän vastata kaikkiin, mutta vastauksesta taitaa tulla väistämättä pitkä:
    Ei taida tosiaan saada ylimääräisistä lapsista kauheasti ekstraa, mikä onkin ongelma. Jos jokaista lasta kohden annettaisiin palveluseteli, jokaisesta lapsesta tosiaan saisi ekstraa ja olisi varaa pitää se vaadittu ryhmäkoko. Ja jos joku päiväkoti yrittäisi rahastaa sillä, että ei palkkaisi lisähenkilöstöä, se menettäisi asiakkaat nopeasti, kun nämä siirtyisivät sellaisiin päiväkoteihin, missä ryhmäkoot ovat oikean kokoiset.
    Työntekijöiden viihtyvyys näkyy varmasti aika suoraan päivähoidon laadussa. Jos työntekijät ovat stressaantuneita ja huonosti motivoituneita, ei se hoidonkaan taso korkeaa ole. Tutkittua tietoa minulla ei ole, mutta uskoisin, että jos kysyttäisiin vanhemmilta, joiden lasten päiväkodeissa on ongelmia (esim. suuri työntekijöiden vaihtuvuus), he olisivat valmiita paikkaa vaihtamaan jos siihen olisi mahdollisuus. Jos hoitopaikka on hyvä, siellä on kavereita ja se on vielä lähellä kotia, niin ei tietenkään kukaan lähde vaihtamaan sitä. Mutta usein näin ei ole (varsinkin tuo läheisyys on usein ongelma, koska kaupungin virkakoneisto vain määrää paikan), ja silloin olisi hyvä antaa vanhemmille mahdollisuus päästä vaikuttamaan itse siihen, mihin lapsensa hoitoon laittavat.
    Työntekijä voi vaihtaa kyllä päiväkotia, mutta ei työnantajaa. Se säilyy aina sinä samana Helsingin kaupunkina, jossa on omat rakenteelliset ongelmansa. Paljon parempi olisi, että jos työntekijä ei viihdy, hän voisi vaikka perustaa oman päiväkodin jos haluaisi.
    Sanotaan vielä lopuksi, että kannattamani palvelusetelimalli tulisi lähes varmasti nykyistä järjestelmää kalliimmaksi, mutta se olisi todella hyödyllistä ja tehokasta investointia laatuun, jota ainakin itse olisin mieluusti ajamassa. Koulutukseen (ml. varhaiskasvatukseen) pitää panostaa.