Pankkikriisi osui

Olen (tai oikeastaan vaimoni on, mutta taloutemme on yhteinen) yksi 10,500:sta Kaupthingin asiakkaasta, jonka pankkiin talletettujen varojen tilanteesta ei tällä hetkellä ole oikein selvyyttä. Onneksi talletuksia ei ole niin paljon, että se taloutemme tuhoaisi, vaikka niistä ei näkyisi enää senttiäkään, mutta olisihan se tietty varsin ikävää.

Tapaus on periaattessa hyvä esimerkki taloustieteen konseptista moral hazard: itsekin olimme miettineet, kannattaisiko rahat siirtää pois jo pari kuukautta sitten, mutta koska luotimme siihen, että talletussuoja pitää (Kaupthingin markkinoinnissa oli vähän väärin annettu ymmärtää, että suoja on pelkästään Suomesta), niin emme tulleet niin tehdyksi. Kieltämättä Islannilta varojen saaminen tuntuu tällä hetkellä varsin kaukaiselta ajatukselta, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Summat ovat kuitenkin niin pieniä, että ne hukkuvat suurempiin virtoihin. Mikä tietysti toisaalta mahdollistaa myös sen, ettei niistä enää kuule koskaan mitään. Pidetään peukkuja.

Jos tunnet suurta surua puolestamme tämän traagisen kohtalon takia, tukea saa osoittaa vaalikampanjalleni täältä löytyvien ohjeiden mukaisesti 🙂

Aiheet: