Syntyminen Suomeen on edelleen lottovoitto

 Toisinaan minulta kysytään ulkomailla millaista eläminen Suomessa on. Tyhjentävin keksimäni vastaus kuuluu: ”Helppoa.” Sähköt pelaavat aina, julkinen liikenne toimii minuuttiaikataulussa (viiden minuutin myöhästyminen aiheuttaa kränää), nälkään on mahdotonta kuolla tahtomattaan, luonnonmullistuksia ei ole, koko valtakunnan alueelle saa hätäapua muutamassa tunnissa, missä tahansa voi kulkea mihin kellonaikaan tahansa, riski joutua vaikeuksiin on suhteellisen pieni tai olematon.

Uskokaa pois, yli 90%:lle maailman väestöstä tämä on täysin käsittämätöntä. Meidän pitäisi joka päivä hämmästellä saavutuksiamme ja hyvää tuuriamme ja edelleen pitää Suomeen syntymistä lottovoittona. Nuoren ikäni vuoksi minun on tietysti mahdoton verrata nyky-Suomea vanhoihin hyviin aikoihin, mutta vaatisin aika kovia perusteluita väitteelle, että asiat olivat kaikilla absoluuttisesti niin paljon paremmin 1970-luvulla. 1980-luvun lopulla ehkä, mutta sen ajan voi melkein pistää ”luovan kirjanpidon” piikkiin, joka ei pitkällä tähtäimellä kannata.

Siis: nyky-Suomi on historiallisesti ja maailmanlaajuisesti laajan määritelmän mukaan rikkaimpia, turvallisimpia ja – niin – helpoimpia paikkoja asua. Ihmisarvoista elämää on paljon helpompi elää täällä kuin lähes missään muualla, kuului mihin ”luokkaan” tahansa.

Suomi on myös uuden ajan tasa-arvoisimpia yhteiskuntia (tasa-arvoisinta on tietysti silloin, kun kaikki asuvat luolissa ja näkevät nälkää). Kyllähän Suomestakin voi luokkia etsiä ja löytää, mutta erot ovat mitättömiä verrattuna koko siihen historiaan, kun rikkautta on ylipäätään ollut olemassa.

Tietenkään kaikilla ei ole kaikkia mahdollisuuksia, mutta tämä ei ole rakenteellinen ongelma vaan johtuu ihmisten välisistä eroista. Esimerkiksi korkeakoulututkinnon hankkiminen Suomessa on taloudellisesti varmasti helpompaa kuin lähes missään muualla (toistelen sanaa ”lähes” paljon, koska onhan muitakin maita – ainakin muut Pohjoismaat – joissa asiat ovat yhtä hyvin jollei paremmin).

Asiat voisivat toki olla vielä paremmin, sitähän kehitys tarkoittaa. Opintotuki voisi olla korkeampi, posteja ja kirjastoja voisi olla joka kadunkulmassa, leikkausjonot voisivat olla lyhyempiä. Mutta pikemminkin asiat voisivat olla paljon, paljon huonommin. Tästä huolimatta meidän ei pidä taputella itseämme olalle, todeta tehneemme hyvää työtä ja ottaa nyt iisisti.

Maailmantalouden muutokset hankaloittavat nykyisen hyvinvointimme säilyttämistä. Tarvitsemme erittäin päteviä (ja kyllä, luovia) poliitikkoja, yritysjohtajia, insinöörejä, taitelijoita ja muita säilyttääksemme ykköspaikkamme ja pitääksemme kiinni tilanteesta, jossa Suomen köyhin henkilö on rikkaampi kuin valtaosa maailman väestöstä.

Vaikka epäonnistuisimme ja menettäisimme ylivertaisen asemamme, oltavamme tuskin pahenisivat nälkämaatasolle. Leikkausjonot saattaisivat pidentyä, kirjastoon ja postiin voisi joutua kulkemaan pidemmän matkan ja jopa opiskelijatkin saattaisivat joutua elämään nykyistä niukemmin. Toivottavasti tässä ankeudessa voisimme lohduttautua sillä, että miljardit muut maailman ihmiset ovat onnistuneet nousemaan ylös ankeudesta, jota Suomessa ei ole nähty sataan vuoteen.

Välillä saamme asioita tehtyä tehokkaammin, jos myönnämme lähtökohtiemme olevan erinomaiset ja vasta sitten ryhdymme kiinnittämään huomiota ongelmakohtiin. Jos lähdemme siitä, että kaikki on menossa päin helvettiä, tuntuu raskaammalta yrittää alkaa parantaa yhteisiä asioita ensinkään.

Yksi kommentti artikkeliin "Syntyminen Suomeen on edelleen lottovoitto"

  1. Tero Moliis sanoo:

    Artikkelin luettuani tuli ihan huono omatunto ulkomailla asuvana! hehe!

    Toisaalta ulkomailla asumisen yhtenä suurimpana etuna on se että oppii ymmartämään Suomen kaltaisen maan hienouden.

    Hyvä Suomi!!!