Jani Moliis

Helsingin Vihreiden sivulla julkaistu kolumni.

[lue lisää »]

[lue lisää »]

Ensimmäiset puolivuotiskausi luottamustehtävissä on takana, ja ajattelin kirjata ylös vähän ajatuksia siitä, miltä meno on tuntunut tällaiselle politiikan noviisille.

Yleisimmällä tasolla voi todeta, että pahimmat pelot eivät käyneet toteen: ennen luottamustehtävien aloittamista takaraivossa oli pieni pelko, että heti ensimmäisen kokouksen jälkeen tuskastuu byrokratiaan, turhaan jauhamiseen ja muihin politiikasta usein kuultuihin negatiivisiin asioihin. Kokoukset ovat olleet tehokkaita, niissä on pääosin keskitytty asiaan ja asioita on tullut päätetyksi.

Se, onko yhteisiin asioihin oikeasti päässyt vaikuttamaan, on vähintään kyseenalaista. Jos itseni sijaan luottamustehtävissä istuisi joku muu, olisiko mitään päätöksiä tehty eri tavalla? Tuskin. Eikä tämä sinänsä ole ongelma, olisi aika epärealistista olettaa, että parissa kuukaudessa pistää asioita uuteen malliin. Sillä tahdilla, mikä näissä luottamustehtävissä on (teknisen palvelun lautakunnan kokous kerran kolmessa viikossa, Kevan kokouksia puolivuosittain), voi suosiolla antaa vuosi-pari mennä, ennen kuin pääsee oikeasti kiinni siihen, miten asioihin saa vaikutettua.

Näkökulmaani luottamustehtäviin vaikuttaa varmasti tehtävien varsin epäpoliittinen luonne: teknisen palvelun lautakunta voisi yhtä hyvin olla yrityksen hallitus, sen verran toiminnallista ja toteuttavaa virastojen työn luonne on (enkä yhtään ihmettelisi, vaikka Rakentamispalvelu joku päivä lähivuosina yksityistettäisiinkin ainakin suurimmaksi osin). Kevan valtuuskunta on taas niin kaukana toiminnasta, ettei siinä oikein pääse muuta kuin hyväksymään tilinpäätöksiä ja toimintasuunnitelmia.

Viimeiset pari päivää on vietetty Kevan mökillä Saariselällä Kevan strategiaa pohtien. Omalta osaltani tällaisen tilaisuuden järjestäminen Saariselällä menee vähän hukkaan, kun en kovin innokas hiihtelijä ole, vaikka seminaarin aikataulussa olikin sen verran löysää, että hyvin olisi ehtinyt vähän kuntoilemaankin…

Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran työeläkealaan reilu vuosi sitten töiden puolesta tutustuin, on mielessäni ollut vahvasti, että ala on huomattavasti tärkeämpi ja kiinnostavampi kuin yleensä mielletään. Rahaa liikutellaan valtavia summia ja järjestelmästä on muodostunut sellainen, että siinä olisi todella paljon virtaviivaistamisen varaa. Se nyt vaan on niin, että kun vuosittain siirretään muutamia kymmeniä miljardeja suuntaan ja toiseen niin se, että homman (paperien) pyörittämiseen kuluu 500 miljoonaa vuodessa ei näy juuri missään. Järkeistämällä tuota summaa saisi varmasti pienennettyä huomattavasti.

Se, mistä erityisesti pidän työeläkeasioissa on, että sen tavoitteet ovat varsin vihreät “enemmän aikaa, vähemmän roinaa”-hengessä. Tavoitteenahan on, että iso osa väestöstä pystyisi elämään ilman, että heidän tarvitsee työskennellä. Ei todellakaan ole sanomatta selvää, että tässä tavoitteessa onnistutaan, mutta onneksi rahaa on alettu säästämään sitä varten jo 60-luvulla (kuntapuolella 80-luvulta alkaen), joten mahdollisuudet ovat ainakin olemassa, toisin kuin jossain Italian kaltaisissa maissa. Vaikka kyllähän se oma asenne tuntuu olevan, ettei sitä mitään yleisiä eläkevaroja tulee koskaan saamaan, vaan kaikki pitää maksaa itse… Toivottavasti tässä pääsee muutaman vuosikymmenen päästä yllättymään positiivisesti.

Teknisen palvelun lautakunta on näemmä saanut kotisivutkin pystyyn, joten sieltä vain tutustumaan kaupunkibyrokratian kiehtovaan maailmaan. Sieltä löytyy myös viime viikon kokouksen esityslista. Toisen kokouksen perusteella vielä vaikea todeta mitään yleistä, mutta voisi kuvitella, että tältä näyttää rutiinikokous. Paitsi että kun lautakunnan jäsenet alkavat hahmottamaan paremmin mistä asioissa on kyse, niin ehkä rutiiniasioiden läpikäyntiin ei tarvitse käyttää puoltatoista tuntia niin kuin nyt… myönnän itsekin syyllistyneeni yleisempien kysymysten kyselyyn puhtaasti oppimismielessä.

Varmaan pitkällä aikavälillä kiinnostavin esilletullut asia oli Rakentamispalvelun (Rakpa) uuden toimitusjohtajan toteamus, että Rakpan organisaatio tarvitsee luultavasti uudistamista. Tällä hetkellä siinä on kolme yksikköä, joissa työntekijöitä on ilmeisesti n. 1000, 500 ja 23. Ei kuulosta tosiaan kovin tasapainoiselta (mikä oli tosin kommenttini myös tämän koko lautakunnan osalta: kolme yksikköä valvottavana, joiden liikevaihdot 200 mEUR, 9 mEUR ja 3 mEUR).

Yksi sivuillani olevista mielipidekirjoituksista on herättänyt intensiivistä keskustelua, jossa yksinkertaistetusti kiistellään siitä, voiko teknologia auttaa meidät ylös siitä suosta, jossa tällä hetkellä olemme, vai olemmeko tuomittuja tuhoutumaan luonnonvarojen liikakulutuksen takia. Tiedän edustavani varsin optimistista näkökantaa, mutta optimismi ei ole sama kuin epärealismi, vaikka pessimistien näkökulmasta niin ei taidakaan olla…

Toinen luottamustehtäväni käynnistyy tänään, kun osallistun Kevan valtuuskunnan tiedotus- ja perehdytystilaisuuteen, ja homma jatkuu heti huomenna Valtuuskunnan järjestäytymiskokouksella. Kevan toiminnasta tiedän huomattavasti enemmän etukäteen kuin tiesin teknisen palvelun lautakunnasta, koska viimeisen vuoden aikana olen työni puolesta ollut varsin paljon työeläkealan kanssa tekemisissä. Valtuuskuntatyössä minua kiinnostaa eniten, kuinka kumileimasinhommaa se on, vai pääseekö siinä oikeasti vaikuttamaan johonkin. Noin ennakkoon se tuntuu kuitenkin niin irtaantuneelta jokapäiväisestä toiminnasta (jota hoitaa johto, jota ohjaa hallitus, jota valvoo valtuuskunta…), että ihan kauhean syvälle ytimeen tässä hommassa ei taida päästä. Mutta katsotaan jos tulisin positiivisesti yllättyneeksi tästäkin luottamustehtävästä.

Edellisestä päivityksestä näille sivuille onkin kulunut jo aikaa. Sitten viime kerran (jolloin vielä analysoin vaalitulosta) on luottamustehtävä jako tehty, ja itselleni osui kohdalle varsinaisen jäsenen paikka teknisen palvelun lautakunnassa. Ei, nimi ei kertonut minullekaan ihan hirveästi suoralta kädeltä, mutta pienen tutkimisen jälkeen selvisi, että lautakunnan alle kuuluu kolme virastoa: Rakentamispalvelu, Hankintakeskus ja Tukkutori. Ei, ei tuokaan vielä avannut ihan kauheasti mistä on kyse. Onneksi viime viikon ensimmäisessä kokouksessa asiaan alkoi tulla vähän selvyyttä.

Rakentamispalvelu on 1.1.2009 perustettu, Rakentamisvirastosta eriytetty “tuottajaorganisaatio”, jonka vastuulla on kaupungin katujen, rakennusten, viheralueiden yms. ylläpito, rakentaminen yms. Liikevaihtoa virastolle tulee rapiat alle 200 miljoonaa euroa.

Hankintakeskus avustaa kaupungin organisaatioita (”hallintokunniksi” niitä kai nimitetään) yhteisten hankintojen tekemisessä. Hankintakeskuksen toimesta kilpailutetaan n. 200 miljoonan euron edestä hankintoja vuodessa, kun kaupungin vuosittaiset hankinnat ovat n. 2 miljardia euroa.  Keskuksen liikevaihto on n. 9 miljoonaa euroa.

Tukkutori on Kalasatamassa sijaitseva alue, josta pk-yritykset voivat vuokrata itselleen varasto- ja tukkumyyntitilaa. Liikevaihto 3 miljoonaa euroa.

Ensi reaktioni on, että Rakentamispalvelut vienevät pääosan lautakunnan ajasta (ainakin toivottavasti): liikevaihto on aivan eri mittaluokassa kuin muissa, ja vastaperustettuna yksikkönä siinä on varmaan eniten sumplittavaa/päätettäviä asioita.

Erityisen mielenkiintoiseksi, ja ilmeisesti varsin poikkeuksellisesti, lautakunnan hommat tekee se, että kaikkien kolmen viraston johtajat, jotka lautakunnalle raportoivat, ovat varsin tuoreita kaupungin virkamiehiä. Tukkutorin toimitusjohtaja on porukan konkari, ja hänkin on ollut hommassaan vasta viisi vuotta. Rakentamispalvelun tj aloitti vasta samaan aikaan viraston perustamisen kanssa, eli vielä oli homma hänellä vähän hakusessa. Kaikki vaikuttivat erittäin yhteistyöhalukkailta lautakunnan kanssa, mikä loi ainakin ensimmäiseen kokoukseen oikein hyvän ilmapiirin.

Kun kanssalautakuntalaisissakaan ei nähnyt mitään vikaa ensimmäisen kokouksen perusteella sanoisin, että poliittiset luottamustehtäväni alkoivat varsin positiiviseen sävyyn. Tästä on hyvä jatkaa.

Tavoitteenani on kirjoitella teknisen palvelun lautakunnan asioista vähintään joka kokouksen yhteydessä (kerran kolmessa viikossa). Jos kaipaat tiheämpää raportointitahtia, voisin kuvitella, että lautakunnan toinen vihreä jäsen ja varapuheenjohtaja Pörrö Sahlberg saattaa olla aktiivisempi raportoija (ehkä, vielä hän ei näköjään ole kirjoittanut tästä ekasta kokouksesta).

Kunnallisvaaleista on nyt tasan kuukausi, ja nyt on hyvä hetki julistaa tämä vaaliblogi suljetuksi tiedoksi niille satunnaisille kävijöille, joita sivulla vielä käy. Sivut eivät kuitenkaan aivan välttämättä siirry totaaliseen hiljaiseloon, vaan jos pääsen sellaiseen luottamustehtävään, josta mielestäni on mielekästä raportoida myös blogin avulla, tulen ensi vuoden puolella avaamaan “luottamuspaikkablogin” tmv. siihen tehtävään.

Nyt (tai tarkemmin ensi perjantaina) poistun joululomalle ja lennän parin kaverin kanssa Belizeen, josta lähdemme veljeni autolla ajamaan Väli-Amerikkaa halki ja läpi päätyäksemme Meksikoon viettämään joulua ja uutta vuotta. Tässä vaiheessa vielä suuri kiitos kaikille kunnallisvaalikampanjaani tukeneille, siihen osallistuneille, äänestäjilleni ja niille noin tuhannelle kävijälle näillä sivuilla (240 pelkästään vaalipäivänä!). Vaikka tällä kertaa tulos ei riittänyt läpipääsyyn, on pohjaa alettu luomaan paremmalle menestykselle tulevissa vaaleissa, ja sitä kautta paremmalle yhteisten asioiden hoidolle tässä maassa